Vielä muutama viiko sitten en pystynyt
ilman parin sekunnin epäröintiä näyttämään
kummalla puolella rintaa on sydän.
Nyt kykenen, se kuulee itse, se kuulee nimensä
jo ennen kuin rumpukalvo sanan.
Ja kolme viikkoa kaikki on ollut pelkkää sydäntä,
jokainen tippuva vesihana,
jokaisen melodian rytmi, jokainen askel.
Vuosikaudet olin pitänyt
jotenkin ylimainostettuna koko sydäntä.
Mutta se on tärkein lyömääseeni sittenkin
vaikka taistelu on naurettavan epätasainen.
* * * Pentti Saaritsa
Noch vor einigen Wochen war ich nicht der in Lage -
ohne ein paar Sekunden Zweifel - zu zeigen,
auf welcher Seite der Brust das Herz schlägt.
Jetzt ja, es hört selber, hört seinen Namen,
noch ehe das Wort am Trommelfell ist.
Und drei Wochen lang war alles nur Herz,
jeder tropfende Wasserhahn,
der Rhythmus jeglicher Melodie, jeder Schritt.
Jahrelang hielt ich die ganze Rede
vom Herzen für irgendwie übertriebne Reklame.
Meine wichtigste Schlagwaffe aber ist es denn doch -
wenn auch in lächerlich ungleichem Kampf.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen